Onneksi urheilijaihanne on subjektiivinen käsite. Itseäni ajatellen se tarkoittaa, että olen urheilijaihanne, kun alan pitää liikkumisesta, löydän uusia tapoja liikkua ja tunnen itseni hyväkuntoiseksi ja terveeksi. Eikä siitäkään haittaa ole, jos rasva sulaa ja lihasmassa kasvaa. Onhan nuo ylimääräiset kilot jo tovin odottaneet persuksille potkua.
On kauheaa tunnustaa edes ääneen, saati raapustaa siitä mustaa valkoiselle (nyt laitan silmät kiinni), että minulla on painoa 17 kiloa enemmän kuin reilu 11 vuotta sitten, kun lopetin tupakoinnin. Tiedetään tiedetään! Tupakoinnin lopettaminen on varmasti enimmäkseen tekosyy ylipainolle eikä se noita kaikkia kiloja kerryttänytkään. Se yhdistettynä lähes kolmen vuoden kortisonikuuriin keuhkosairauden takia ja sen jälkeen tunnesyöppöys ja sohvaperunoituminen, sai jämähtämään nuo ylimääräiset kilot, joista yhtäkään en tule kaipaamaan, mistä vain eroon pääsen. Nyt siihen on tarjoutunut mieletön tuki.
Olen yksi kolmesta onnekkaasta, jotka pääsivät mukaan Beauty Centerin ja Tykkää & tuhulaa -messujen tarjoamaan valmennukseen. En hirveästi tykkää "julkisuudesta", mutta kun se nyt jokatapauksessa on osa tätä valmennusta, aion ottaa tästä kaiken irti. Ryhmäpaine yhdistettynä julkisuuspaineeseen saattaapi tuottaa tuloksia.
Kunnon kohotus ja laihtuminen ovat olleet siis jo tovin aikaa tavoitteena, mutta kun valitettavasti satun olemaan niitä ihmisiä, jotka tuon tuosta aloittavat jonkin kuurin; liikuntakuurin, laihdutuskuurin, sokerilakon jne. ja jotka lopettavat sen muutaman viikon kuluttua milloin milläkin tekosyyllä. Pysyvää tapaa ei tunnu syntyvän kovin helposti.
Ensimmäinen valmennushetki oli 2.4.2019 ja siitä alkoi 24 viikon yhteinen taipaleemme. Mira vaikuttaa mielettömän kivalta valmentajalta, samoin ryhmän toiset naiset ovat loistotyyppejä. Heistä lisää messujen ja heidän omissa julkaisuissa. Ehkä blogissakin jossain vaiheessa. Ikähaitari on kuitenkin laaja 24v, 36v ja minä 51v. Coachimme Mira on 29v.
Eka kerralla tutustuttiin ja mitattiin kehon koostumusta. Mira veti meille lopuksi toiminnallisen treenin ja voin sanoa, että kyllä karu todellisuus omasta lihaskunnosta paljastui. Hiki lensi ja kunto oli totaalisesti loppua. Onneksi samalle päivälle sattui joogatunti Oulun Hyvänolon studiolla, niin sai vähän huoltoa sekä keholle että mielelle.
Oulun Hyvinvointistudion Emma on ollut äärimmäisen tärkeässä roolissa, että uskalsin lähteä tähän mukaan. Ei Emma minua mukaan patistanut, eihän hän edes vielä tiedä valmennuksestani, mutta Emma oli jo viikkojen ajan osannut ja ehtinyt vaikuttaa ajatuksiini oikeanlaisen ateriarytmin ja aterioiden sisällön suuntaan. Onneksi Miran ohjeet aterioiden koostamisesta ovat sulassa sovussa Emman ohjeiden kanssa. Ei synny minkäänlaista ristiriitaa.
Hyvinvointi on ilmeisimminkin alkanut minua kiinnostaa toden teolla, kun hain myös Kiila-kuntoutukseen viime vuoden puolella. Odotukseni oli, että se on erittäin liikuntapainotteista, mutta eihän se olekaan. On enemmänkin kokonaisvaltaista ja ainakin Ikaalisissa oli melkoinen työryhmä kuntoutusryhmäämme ohjaamassa. Viikko alkoi niin, että epäilin olenko ollenkaan oikeassa paikassa, mutta kun aloin ottaa kaiken ilon irti liikuntamahdollisuuksista ja ohjaajiemme opeista, perjantaina fiilis oli jo suorastaan kiitollinen. Vaativa urheilukellonikin näytti parhaana päivänä 160% aktiivisuutta, kun aamu- ja iltakävelyn lisäksi kävin päiväuinnilla. Seuraavalla jaksolla on luvassa melontaakin. Se on ajatuksenakin houkutteleva.
Miran valmennuksen ohjelmassa on ollut ruokapäiväkirjan tuottaminen Miralle (ja itselle), liikuntapäiväkirjan tuottaminen eniten itselle ja mitattavien tavoitteiden asettaminen. Saattaapi olla, että jokunen miinuskilo on tavoitteena. Viikoittain tapaamme ryhmänä ja väliaikoina liikumme itsenäisesti tehdyn suunnitelman mukaan.
Minä tarvitsen tätä blogia, että pysyn kurissa ja nuhteessa. Toimii minulle päiväkirjana. Tänne tunnustan sen mitä elämässä sattuu ja tapahtuu, mikä ehkä saa poikkeamaan tältä hyvinvoivan Hennan polulta. Blogin avulla oikealle polulle palaaminen on varmastikin nopeampaa. Tätä saa muutkin lukea, mutta ei ole pakko. On eniten itseäni varten.
Olen viime aikoina miettinyt erilaisia riippuvuuksia. Vanha totuushan on, että riippuvuus pitää ensin tunnustaa ja sitten vasta siitä on mahdollisuus irrottautua. Tunnustan, että olen suklaaseen koukussa ja valitettavan paljon myös sipsuihin ja dippiin. Aika mahtavat rasva- ja sokerimäärät siis sitä kautta. Toinen riippuvuuteni on kännykkä. Se onkin jo vaikeampi tunnustaa, mutta senkin käyttöä olen kai onnistunut vähentämään, kun
unohdin jo kerran koko puhelimen kotiin töihin lähtiessä. Näihin riippuvuuksiin haen kohtuutta. Kohtuukäyttäjä on mielestäni se, joka voi tuskatta olla viikon-pari ilman riippuvuutta aiheuttavaa houkutusta. Täysin ilman puhelinta ei nykyelämässä pärjää, mutta viikon some-lakkoja voisin alkaa pitää.
Nyt kehonpainotreeniohjelma tuijottaa syyttävästi vierestäni sohvasta. Kai sillä vain harmittaa, että ei saanut vilttiä päälleen, kun olen sen itselleni ominut. Jaa-a, ei auta, persus ylös sohvasta ja rasvaa polttamaan!
#ikäeiratkaise #ainaonhyväaikaaloittaa #eläjanauti #tykkääjatuhulaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti