Mihin muka tarvitaan personal traineria?

Mihin personal traineria muka tarvitaan? Kai sitä voi itsekseenkin treenata. Turhaa rahan haaskausta ja höpö hommaa! Vai onko sittenkään?

Uskon, että aika moni kaipaa tsemppaajaa ja kannustajaa taikka ihmistä, joka huolehtii, että teet asioita niin, että lopputulos on sellainen kuin halusitkin sen olevan. Itselleni on tärkeää, että opin tekemään salilla asioita teknisesti oikein. Niin, että salilla käymisestä on mieluummin maksimaalinen hyöty kuin maksimaaliset riskit rikkoa paikkoja tai junnata paikallaan ilman kehitystä. Ja niin, että en turhaan mieti koko aikaa, teenkö nyt oikein vai väärin ja keskity ihan vääriin asioihin.

Olen nyt siitä onnellisessa asemassa, että minullahan on (ollut) kaksi traineria. Toinen heistä on ihana Sussu, tsempparini viiden yhteisen treenin ajan ja vielä huomenna. Toinen yhtä ihana Mira, tsempparini yhteensä 24 viikon ajan.


Sussu sanoi viikko sitten treenissä, että PT:n hyöty tulee mm. niissä hetkissä, kun itse olet valmis jättämään viimeiset toistot tekemättä, koska vedät jo ihan viimeisillä voimilla. PT saa sinut tekemään vielä ne liialta tuntuvat toistot ja juuri ne viimeiset toistot kehittää. Se on muuten just näin! Tunnustan, että itsekseni ehkä jättäisin ne pahimmat tekemättä. 

Minulle PT on se ihminen, joka odottaa sovittuna aikana ja saa minut kiltisti pakkaamaan jumppareppuni ja kipittämään salille. Sellaisenakin päivänä kuin eilen. Väsytti lähteä lyhyet yöunet nukkuneena MM-kisafinaalin jäljiltä ja vielä olkapäävaivaisena. PT on se ihminen, joka kiittää, kehuu ja kannustaa. Se, joka antaa minulle vaihtoehtoiset liikesarjat, että olkapäävaiva saa parantua, mutta treenaaminen ei kärsi. Se, joka saa minut yrittämään enemmän kuin tosissaan. Se, joka lisää vielä vähän painoa jalkaprässiin kun pusken irvistyksellä tai ilman tarpeeksi toistoja ja toteaa, että näytti niin kevyeltä, että seuraavalla kerralla laitetaan vähän lisää. 

PT on minulle myös se, jolle kerron, että edellinen viikko meni plörinäksi ja olen tehnyt vain kevyitä kävelylenkkejä. Että kehonpainotreenille tarkoitettu ilta meni yamk:n valintakokeen tehtävän tekemiseen ja tyttären juhlien tarjoiluiden tilaamiseen. Että meni niin myöhäiseen, että en jaksanut enää treeniä vetää. PT on se, joka toteaa, että sinähän valitsit sen, mikä kaiken muun tekemisen jälkeen oli oikea valinta; menit nukkumaan. Ja saa taas yhdellä kannustavalla lauseella pyyhkäistyä pois minun huoleni.

PT on se, joka vie meidät yhteistreenissä ulos rantaan ja pistää kovan sykkeen treenit pystyyn. Se, joka saa minut juoksemaan kahvakuulan kanssa Oulussa torin rannassa ja tekemään kunnon hikitreenin ihmisten katsellessa, osa ehkä vähän kummaksuenkin. Siis saa minut, joka aina olen nolostellut rehkiä "ihmisten ilmoilla", tekemään kaiken tuon. PT on se, joka saa minut mukaan kotitreeniohjeeksi tarkoitetun videon kuvaukseen. Hikoilemaan ja puuskuttamaan niin, että itseäkin hirvittää ja vielä videolla. Mietin, että ehkä siellä kotonakin on joku, jolle kovalla sykkeellä 20 minuutin treenin tekeminen ei ole ihan vain pala kakkua. Ehkä se joku huomaa, että jos tuokin tuolla jaksaa, niin jaksanhan se prkl minäkin.  


PT on se, jolle kerron huoleni siitä, että mitä sitten, kun Sussun kanssa viimeinen treeni on ohi. Kuka minua sitten potkii persuksille? Mirahan se potkii, PT:n ominaisuudessaan. Jatkossa lähetän viikoittain treenipäiväkirjan Miralle, niin eipä auta mennä edes sieltä missä aita on matalahko. Ei sillä, etteikö minulla olisi motivaatiota, mutta kuten olen alusta asti tiedostanut, usein pakkaa löytymään monta hyvää tekosyytä.


Mira laittoi minulle sunnuntaina viestin kysyäkseen miten menee, onko tapahtunut muutoksia painossa tai mielialassa, onko kaikki hyvin ja onko toiveita. Olin jo vastaamassa, että painossa ei muutoksia, mutta jotain näkyy vaatteissa. Nyt ollaan treenailtu kahdeksan viikkoa ja tokihan sitä toivookin, että jotain näkyy. Minäpä hyppäsin vaa'alle, kun kerran painoa kysyttiin ja totesin, että onhan se paino pudonnut. En vaan ollut tainnut paljon tarkkailla, kun haasteita on ollut työmatkailuviikkoina ja aina ei ruokailut ja unet mene niinkö strömsössä. Niinpä vaan osasi PT kysyä oikeat kysymykset oikealla hetkellä ja sai taas palaamaan uskon omaan tekemiseen. Ja se mielialakin on ihan huippu!


Lopuksi muutama sana sinulle, Susanna Sipola. Olet Sussu valinnut täsmälleen oikean suunnan elämässäsi. Olet kannustava, ohjaava, valmentava, välittävä ja takuulla tuloksia aikaan saava tsemppari toimiessasi PT:nä. Kiitos yhteisistä treeneistä! Nyt osaan tehdä salitreenini oikein ja tehokkaasti ja vastuu salille kipaisemisesta on nyt ihan itselläni. Onneksi tukenani on vielä seuraavat 16 viikkoa huipputsemppari Mira Cajan ja tehotyttökaverini Kirsi ja Riikka.
(https://www.pohjois-suomenmessut.fi/aina-on-hyva-aika-aloittaa-tutustu-beauty-centerin-valmennuksen-osallistujiin/)

 #ikäeiratkaise #ainaonhyväaikaaloittaa  #eläjanauti #tykkääjatuhulaa #beautycenteroulu